Metsään mieli

Metsäläinen olen ollut aina, mutta vasta 2014 ensimmäisen kerran haaveilin metsäisestä ammatista. 2019 sitten lähdin kouluttautumaan alalle. Pohdin sitä kyllä pitkään, että olisiko minusta metsurin hommaan. Nyt kun tuota miettii, niin ihan turhaan epäilin, mainiosti siellä metsähommissa pärjää. 

Mielenkiintoa alalle riitti ja olin jo jonkun vuoden tehnyt itselle polttopuuta ja katsonut vierestä sukulaisten metsänhoitoa. Silloinen yrittäjyyteni oli tullut jonkinlaiseen päätökseen ja pallottelin eri vaihtoehtoja työllistyäkseni.  Metsä vei voiton ja laitoin hakemuksen menemään Kajaanin ammattiopistoon metsäalan perustutkintoon.  

Sieltä minulle sitten opettaja soitti ja kyseltiin, että olisinko oikeasti paikasta kiinnostunut. Syksyllä 2019 aloitin sitten aikuisopinnot mukavassa porukassa. Opinnot kesti reilun vuoden. Toteutustahti oli ihan itsestä kiinni ja suoritin ne niin joutuisasti, kuin oli vain mahdollista. Sain metsuri/metsäpalvelutuottaja perustutkinnon paperit 2020 joulukuussa.

Kesäkaudet olen viettänyt metsässä nyt sitten sieltä 2019 vuodesta lähtien. Istutusta ja raivausta on riittänyt. Hellettä ja vesisadetta. On ollut myös puunkaatoja, pihoilla ja metsissä sekä pensasaitojen leikkauksia. Monipuolista ja vaihtelevaa hommaa, en ole kyllä katunut alalle lähtöä päivääkään. 

Myönnetään, että nälkä kasvoi syödessä ja metsuri opintojen päätteeksi jatkoin koulua vielä vähän, koska ei ollut kuin parista tutkinnon osasta kiinni, että saisin suoritettua ajokonekuskin perustutkinnon. Viime talvi (2021) menikin sitten ajokoneen puikoissa koulun työmailla.  Deerellä ja Ponssen Wisentillä pääsin ajamaan. 

Ajokoneeseen tutustuin jo metsuriopintojen aikana, koska otin sen yhdeksi valinnaiseksi kurssiksi. Siitä se kipinä lähti jatkaa opintoja. Ihan alkuun koneen vipujen toimintoja harjoittelin simulaattorilla. Kun sen sai haltuun, pääsi oikealle koneelle. 

Sain ajokoneen perustutkinnon paperit suoritettua loppuun 2021 jouluna. Seuraavaksi olisi sitten löydettävä oppisopimuspaikka, jos kone hommissa haluan kuskiksi kehittyä. Ja haluaisin kyllä, ei hullumpaa hommaa ja uskaltaisin sanoa, että vipujen hallinta tulee jo selkärangasta, sen verran tuli koneella istuttua. En vain vielä tiedä mikä olisi hyvä ajankohta sille. Kaiken kaikkiaan, opettajat oli ihan huippu tyyppejä ja koneet hyviä, niin mikäs siinä opiskellessa :)

Minulla olisi haaveissa jopa metsäinssin tutkinto ja hainkin viime yhteishaussa Lapin AMKhon monimuotokoulutukseen. Olin kolmannella varasijalla mutta tällä kertaa paikka jäi saamatta. Joka tapauksessa suoritan nyt tänä keväänä joitain opintoja avoimen AMKn puolelta. Katsoo sitten ensi kerralla taas yhteishakua. Näin tammikuisten lumikinosten keskellä on hyvä hieman taas suunnitella seuraavia liikkeitään :) 

-Heidi