Kaatokolo

-



Kun ryhdytään puunkaatoon, tulee kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin. Missä puun painopiste on; ovatko oksan toispuoleisesti, onko puu kallellaan johonkin suuntaan? Mahtuuko puu kaatumaan, onko sen mahdollista jäädä konkeloon tai hajottaa jotain kaatuessaan? Metsässä puu on helppo kaataa, yleensä ei tarvitse juuri varoa ympäristötekijöitä. Pihapiirissä taas haastetta tulee heti enemmän. 

Kaatokolo sahataan aina sille puolelle, minne puu on tarkoitus kaataa.  Yläsahaus tehdään vinottain ylhäältä alas, kohti puun keskustaa. Puoliväliin asti ei sahata, kaatokolon syvyyden pitäisi olla noin kolmannes puun paksuudesta. Alasahaus tehdään vaakasuunnassa niin pitkälle, että se yhdistyy yläsahaukseen. Keskelle puuta jää pitopuu, mitä ei saa sahata poikki. Pitopuu pitää puun pystyssä ja ohjaa lopulta sen kaatumista saranana. Jos pitopuun sahaa poikki, puu voi pyörähtää paikallaan ja kaatua mihin suuntaan vain. Kaatosahaus tehdään vaakatasossa kohtisuoraan kaatokoloon nähden, mutta ylemmäs kuin kolon pohja. Pitopuuta on tässä noin pari senttiä. 


Näin sahattu, tasapainoisesti kasvanut puu pysyy vielä itsestään pystyssä. Puun voi työntää nurin (paitsi kovin järeitä puita), kiilata tai käyttää apuna kaatorautaa. 


-Heidi







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsään mieli

-
Kuva
Metsäläinen olen ollut aina, mutta vasta 2014 ensimmäisen kerran haaveilin metsäisestä ammatista. 2019 sitten lähdin kouluttautumaan alalle. Pohdin sitä kyllä pitkään, että olisiko minusta metsurin hommaan. Nyt kun tuota miettii, niin ihan turhaan epäilin, mainiosti siellä metsähommissa pärjää.  Mielenkiintoa alalle riitti ja olin jo jonkun vuoden tehnyt itselle polttopuuta ja katsonut vierestä sukulaisten metsänhoitoa. Silloinen yrittäjyyteni oli tullut jonkinlaiseen päätökseen ja pallottelin eri vaihtoehtoja työllistyäkseni.  Metsä vei voiton ja laitoin hakemuksen menemään Kajaanin ammattiopistoon metsäalan perustutkintoon.   Sieltä minulle sitten opettaja soitti ja kyseltiin, että olisinko oikeasti paikasta kiinnostunut. Syksyllä 2019 aloitin sitten aikuisopinnot mukavassa porukassa. Opinnot kesti reilun vuoden. Toteutustahti oli ihan itsestä kiinni ja suoritin ne niin joutuisasti, kuin oli vain mahdollista. Sain metsuri/metsäpalvelutuottaja perustutkinnon paperit 2020 joulukuussa.
Lue lisää

Talvella metsään: lumikengät vai liukulumikengät?

-
Kuva
Olen kahlannut talvisissa metsissä aktiivisesti nyt kymmenisen vuotta. Harrastusmielessä, koirien kanssa ulkoillen. Pitkäaikainen suosikkini oli lumikengät niiden näppäryyden vuoksi, niillä on helppo mennä minne vain. Olen käyttänyt marketeista ostettuja lumikenkiä, niitä 40-70€ väliltä, ja ne ovat kestäneet vaihtelevasti: eniten kävellyt lumikenkäni kestivät yli viisi vuotta pienillä korjauksilla ja toiset menivät rikki heti ensimmäisellä kahdeksan kilometrin umpihanki kävelyllä.  Lumikenkien kestävyyden kannalta oleellista on jalkapohjan liikkeen mekanismi. Toisissa jalka keikuu muovisuikaleen varassa ja toisissa on metallinen mekanismi joka on  kestänyt mainiosti. Tuo muovisuikale on revennyt kaksista lumikengistä mutta metallinen ei ole mennyt miksikään. Siteet näissä on kestäneet kohtuu hyvin. Nuo siniset kengät ovat juuri ne reilu viisi vuotta palvelleet kengät ja lopulta niiden ongelmaksi tuli se, että siteiden pikkuruiset jouset ovat niin kuoleutuneet, etteivät siteet pysy kire
Lue lisää

Koivunmantokuoriainen

-
Kuva
Puilla on muitakin vihollisia kuin ihminen ja koneet. Tässä yksi pieni otus. Kiehtovia kuvioita ne kieltämättä monesti saavat kuoren alla aikaiseksi. Jokainen kuoriainen vähän omanlaisiaan.  Lapsena ollessa meillä oli tehty vuohiaitaus kuorellisesta mäntyrangasta. Vuohia kutsuessani siinä rapsuttelin kuivaa männynkuorta irti. Mikä shokki olikaan kun tajusin, että kuoren seassa käsiini putoili valtavia ,valkoisia, pehmeitä pötkäleitä, toukkia! Se ällötyksen tunne on vieläkin selkeänä mielessä.  Nyttemmin on herännyt kiinnostus nuita tuholaisia kohtaan. Mikä tekee mitäkin, miksi ja milloin? Pienet kuoriaisen ja toukat eivät juuri enää ällötä mutta sitten kun puhutaan hapsenkateista ja jääristä niin se onkin jo eri juttu..  Kuvassa on Koivunmantokuoriaisen toukan tekosia. Kuoriainen on noin puolen senttimetrin kokoinen, ruskea, kiiltävä kuoriainen. Sen lentoaika on kesä-heinäkuun vaihteessa. (www.metla.fi) Valkoisessa kaarnassa näkyy pistemäiset käytävien reijät ja kuoren alla, nilakerrok
Lue lisää

Instagramissa