Metsään mieli

Puilla on muitakin vihollisia kuin ihminen ja koneet. Tässä yksi pieni otus. Kiehtovia kuvioita ne kieltämättä monesti saavat kuoren alla aikaiseksi. Jokainen kuoriainen vähän omanlaisiaan.  Lapsena ollessa meillä oli tehty vuohiaitaus kuorellisesta mäntyrangasta. Vuohia kutsuessani siinä rapsuttelin kuivaa männynkuorta irti. Mikä shokki olikaan kun tajusin, että kuoren seassa käsiini putoili valtavia ,valkoisia, pehmeitä pötkäleitä, toukkia! Se ällötyksen tunne on vieläkin selkeänä mielessä.  Nyttemmin on herännyt kiinnostus nuita tuholaisia kohtaan. Mikä tekee mitäkin, miksi ja milloin? Pienet kuoriaisen ja toukat eivät juuri enää ällötä mutta sitten kun puhutaan hapsenkateista ja jääristä niin se onkin jo eri juttu..  Kuvassa on Koivunmantokuoriaisen toukan tekosia. Kuoriainen on noin puolen senttimetrin kokoinen, ruskea, kiiltävä kuoriainen. Sen lentoaika on kesä-heinäkuun vaihteessa. (www.metla.fi) Valkoisessa kaarnassa näkyy pistemäiset käytävien reijät ja kuoren alla, nilakerrok

Auttiköngäs  On se ollut tyystin erilaista meininkiä ennen.  Palautuipa tässä mieleeni viime kesäinen retki Auttikönkäällä, Kuusamontien varressa Rovaniemellä. Siellä oli vanha uittokämppä ja puinen uittoränni vielä paikoillaan. Metsähallitus oli myös panostanut historian esittelyyn ja paikalla oli paljon työkaluja ja kertomuksia entisajan metsurin työstä.  Kannattaa klikkailla kuvat auki ja suurentaa, sieltä näet kaiken mielenkiintoisen historian.  Auttikönkään uittokämppä Puunajon esineitä Metsätyö esineitä Mittasakset, karttalaukku ja ylösottolauta Yhden miehen justeeri, leimakirves, parkkuu/kuorimisrauta, kahden miehen justeeri. Pokasaha, leimakirveitä Uittotyö esineitä Metsätyön vaiheet Hieno paikka, sopii pysähtyä vaikka vain ohikulkumatkalla. Koski ja kämppä ovat aivan parkkipaikan vieressä, joten ne näet vaikka eväiden syönnin lomassa, jos ei pidempi vaellus houkuta.  -Heidi 

  Näistä, polttopuista, se alunperin lähti kytemään, minun kiinnostus metsäalan töihin.  Nyt jo useampana vuotena peräkkäin on ollut melko lumiset talvet. Lumi on pakkaantunut puiden latvuksiin, kerrostunut kunnon tykyksi konsanaan. Huonostihan siinä on lopulta käynyt, varsinkin vasta harvennetuissa metsissä, joissa hoito on viivästynyt. Hontelot männyt eivät kestä valtavaa painoa ja napsahtavat puolesta rungosta poikki. Huonosti on käynyt myös nuorille koivuille. Ne sentään joustavat paljon enemmän, latvat hipovat maata mutta saatavat siitä vielä nousta pystyyn jatkamaan kasvuaan. On niitä koivujakin toki poikki mennyt.  Lumituhojen jälkiä voi korjailla omasta metsästä polttopuuksi. Metsiin on hyvä jättääkin vaurioituneitakin puita, niistä tulee tulevaisuuden lahopuuta, mikä taas turvaa eliöstön monipuolisuutta. Tällä nykyisellä lumituhojen vauhdilla lahopuuta on tulevaisuudessa joka tapauksessa melko runsaasti, jos näitä luonnon harventamia metsiä ei hakata aukoiksi ja uudisteta. Mut