Metsään mieli

Olen kahlannut talvisissa metsissä aktiivisesti nyt kymmenisen vuotta. Harrastusmielessä, koirien kanssa ulkoillen. Pitkäaikainen suosikkini oli lumikengät niiden näppäryyden vuoksi, niillä on helppo mennä minne vain. Olen käyttänyt marketeista ostettuja lumikenkiä, niitä 40-70€ väliltä, ja ne ovat kestäneet vaihtelevasti: eniten kävellyt lumikenkäni kestivät yli viisi vuotta pienillä korjauksilla ja toiset menivät rikki heti ensimmäisellä kahdeksan kilometrin umpihanki kävelyllä.  Lumikenkien kestävyyden kannalta oleellista on jalkapohjan liikkeen mekanismi. Toisissa jalka keikuu muovisuikaleen varassa ja toisissa on metallinen mekanismi joka on  kestänyt mainiosti. Tuo muovisuikale on revennyt kaksista lumikengistä mutta metallinen ei ole mennyt miksikään. Siteet näissä on kestäneet kohtuu hyvin. Nuo siniset kengät ovat juuri ne reilu viisi vuotta palvelleet kengät ja lopulta niiden ongelmaksi tuli se, että siteiden pikkuruiset jouset ovat niin kuoleutuneet, etteivät siteet pysy kire

Metsäläinen olen ollut aina, mutta vasta 2014 ensimmäisen kerran haaveilin metsäisestä ammatista. 2019 sitten lähdin kouluttautumaan alalle. Pohdin sitä kyllä pitkään, että olisiko minusta metsurin hommaan. Nyt kun tuota miettii, niin ihan turhaan epäilin, mainiosti siellä metsähommissa pärjää.  Mielenkiintoa alalle riitti ja olin jo jonkun vuoden tehnyt itselle polttopuuta ja katsonut vierestä sukulaisten metsänhoitoa. Silloinen yrittäjyyteni oli tullut jonkinlaiseen päätökseen ja pallottelin eri vaihtoehtoja työllistyäkseni.  Metsä vei voiton ja laitoin hakemuksen menemään Kajaanin ammattiopistoon metsäalan perustutkintoon.   Sieltä minulle sitten opettaja soitti ja kyseltiin, että olisinko oikeasti paikasta kiinnostunut. Syksyllä 2019 aloitin sitten aikuisopinnot mukavassa porukassa. Opinnot kesti reilun vuoden. Toteutustahti oli ihan itsestä kiinni ja suoritin ne niin joutuisasti, kuin oli vain mahdollista. Sain metsuri/metsäpalvelutuottaja perustutkinnon paperit 2020 joulukuussa.